Tämä on kirkon kanta

Kauneimpien joululaulujen nauhoitusta Pyhän Laurin kirkosta.
Kauneimpien joululaulujen nauhoitusta Pyhän Laurin kirkosta.

Viime viikolla kirkollisissa piireissä keskustelua on herättänyt Kari Kuulan (hyvä) kolumni eläinten tehotuotannon ongelmista. Kolumni oli kärjekäs, kuten kolumnin pitää ollakin. Se oli niin kärjekäs että siitä suututtiin (kuten kolumnista pitää suuttuakin). Sitten seurakuntalehti Kirkko ja Kaupunki poisti sen sivuiltaan, pyysi anteeksi, ja sitten Maataloustuottajain keskusliitto ilmoitti tekevänsä kolumnista rikosilmoituksen, kantelun tuomiokapituliin ja muuta normaalia.

Mutta ilmaan jäi taas kysymys: mikä on kirkon kanta? Oliko tämä nyt sitten virallinen vai epävirallinen kirkon kannanotto vaiko jotain ihan muuta?

Tässä taas törmää kaksi jännittävää maailmaa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja ympäröivä yhteiskunta. Nämä puhuvat eri kieltä ja ovat järjestäytyneeet täysin toisin eivätkä tajua toisiaan. Yrittävät kyllä, mutta usein yhteyttä ei saada.

Ympäröivä maailma ja sen ihmiset suhtautuvat kirkkoon sellaisena normaalina organisaationa, kansanliikkeenä, kuten vaikka ammattiliitto, puolue tai kyläyhdistys. Kirkko on itsekin mielellään korostanut olevansa yhteiskunnallinen toimija joten tämä on ihan järkevä oletus. Tässä oletuksessa organisaatiolla on toimiva johto ja prosessi olla asioista mieltä: puheenjohtaja, puoluesihteeri tai työvaliokunta.

Me tiedämme mitä mieltä MTK on maataloustuista, Feministinen puolue on vaikkapa kaavoituksesta tai JHL eläkeiän määräytymisestä. Kysyttäessä kaikki nämä pystyvät muodostamaan kannan mistä tahansa asiasta. Usein kysymättäkin.

Mutta arkkipiispa ei ole kirkon toimitusjohtaja eikä kirkko pysty tällä tavalla ottamaan kantaa. Kirkon kanta on Kari Kuulan kanta, Päivi Räsäsen kanta, minun kanta. Kaikki yhtä relevantteja, ja kaikki tavallaan kirkon kantoja. Mikään ei kuitenkaan kirkon kantoja. Kirkon ääntä voi käyttää kuka tahansa haluaakin, oli se Päivi Räsänen tai minä.

Tätä on ymmärrettävästi ympäröivän maailman todella hankala ymmärtää, minäkin aloin ymmärtää tätä dikotomiaa vasta kun tulin kirkolle töihin.

Tästä seuraa sitten väärinymmärrystä silloin kun kirkkoa haastetaan käymään yhteiskunnallista keskustelua tai kirkko yrittää sitä itse käydä. Kun ei tässä mielessä ole kirkkoa joka sitä keskustelua kävisi.

Tämä on vähän sama kuin jos kysyisi yleisesti kunnan kantaa maatalouteen. On toki Kuntaliitto joka ennenkaikkea varoo ottamasta mitään kantaa joka ei sen jäsenille sopisi, mutta ei ole tahoa joka muotoilisi yleisesti suomen kuntien kannan johonkin kysymykseen.

Minä, yrittäjä

Kuntavaalit tulevat, ja jokainen puolue julkaisee lähiaikoina oman kuntavaaliohjelmansa ja kampanjailmeensä. Tänään vuorossa oli Kokoomus.

Oma some-fiidini on täyttynyt sen irvistelystä että sydän on vasemmalla eikä oikealla puolella. Tämä on aika mielenkiinnotonta; uskon että suurin osa ihmisistä tietää sydämen anatomisen paikan ja ne jotka eivät tiedä eivät tästä irvistelystä kiinnostu.

Vähemmän on kuitenkin puhuttu Kokoomuksen linjoista. Kokoomus on perinteisesti ollut se liike-elämän ja yrittämisen puolue, ja nytkin se viisaasti pysyy tällä alueella. Hesarissa oli pitkä Petteri Orpon haastattelu.

Minä aloitin alkuvuodesta täysiaikaisen yrittäjyyden. Kun puhutaan yrittäjyydestä ja yrittäjistä, puhutaan siis myös minusta. Yrittäjyys on toki yhtä älytön kattotermi kuin palkansaaja. On meitä jotka ovat juuri aloittaneet ja yrittävät saada tästä elantonsa raavittua, on valtavia pörssi- ja perheyrityksiä joissa pyörivät sadat miljoonat. On osakeyhtiöitä, toiminimiä ja erilaisia virityksiä.

Kokoomus haluaa tehdä kaikista suomalaisista kunnista yrittäjämyönteisiä. — — ”Me haluamme, että kun kunta tekee päätöksiä, aina arvioidaan päätöksen vaikutukset yrittäjille. Kun kunta tarjoaa palveluja, sen on kuunneltava yrityksiä. Jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle”, ohjelma vaatii.

HS 23.1.2012

En itseasiassa tiedä yhtään suomalaista kuntaa joka ei ainakin mielestään olisi yrittäjämyönteinen. Yrittäjiä on kaikilla aloilla. Osa aloista on säänneltyjä ja osassa on kunnan luvitusta mukana. Minun mediatuotantofirmani on tietysti vain yksi monista. En ihan äkkiä kuitenkaan keksi mitä ihan tarkalleen kunta (tai tässä tapauksessa Helsingin kaupunki) ylipäätään voisi tehdä minun hyväkseni tai haitakseni.

Yrittämisen suhteen kunnan rooli on todella pieni. Joskus yritys voi toki tuottaa kunnan palveluita kuntaa paremmin (minun suhteeni tämäkään tuskin on relevanttia, koska kunta todennäköisimmin tilaa videotuotannot kuin tekee itse) ja näissä kunnat hyvin hanakasti ulkoistavat palveluitaan, koska sielläkin osataan laskea. Mitä pienempi kunta, sitä toddennäköisemmin siellä on Attendo, Terveystalo ja Pirjon kotipalvelu.

Tämä yrittäjäpuhe tuntuu minusta vieraalta. En minä koe olevani puolitahdoton objekti jolle pitää puhua kuin vajaaälyiselle ja jonka taivalta pitää kaikkien siloittaa. Lähinnä minä toivoisin lisää tunteja vuorokauteen, mutta muuten en oikein keksi mitä minä minun eteeni varsinaisesti pitäisi tehdä. Toivon ehkä että minusta ei yrittäjänä rakenneta jonkinlaista talismania

Onko yrittäjyys sitten helppoa? Kyllä ja ei. Yrittäjyyden struktuuri ja byrokratia on Suomessa täysin ainutlaatuisen pientä. Yrityksen perustaminen vaati 18 minuuttia aktiivista työaikaa. Tilitoimisto, pankki ja reskontra maksavat muutaman kympin kuussa ja hoitavat kaiken paperityön. Toki asiakkaiden ja keikan hankkiminen on sitten minun hommani, enkä tiedä miten tässä vielä käy. Varsinkin näin alussa kuluja on paljon ja kassavirtaa vähän. Kyllä se hirvittää.

Voi olla että Kutterista ei tule mitään ja pistän puolen vuoden päästä firman kiinni. En minä silloinkaan osaa oikein syyttää valtiota, kuntaa tai edes itseäni. En minä tätä varmasti olisi paremmin osannut tehdä.

Toivottavasti tästä kuitenkin kevääseen mennessä tulee leipää itselle ja muille.

Kauppa on auki!